Tekstit
Kuksa käsitellään öljyllä, jotta lika ja maut eivät tartu puuhun.Öljynä voi käyttää ruokaöljyä, parafiinia tai pellavaöljyä. Aaltosen Turkan(Vanhat hyvät erätaidot) mukaan wanhat erämiehet suorittavat kuksan kyllästämisen rommilla tai konjakilla. Tarinoiden mukaan näitä kyllästysaineita voi tarvita hyvinkin paljon. On siinä emännälle selittämistä, kuinka yksi kuksa voi imeä pullotolkulla kallista tislettä.
Tulipa tuommoinen myös mieleen:
Pelimiehen tujaus
Laitetaan kuksan pohjalle euron kolikko, päälle kahvia niin paljon että kolikko peittyy. Seuraavaksi kaadetaan tiukkaa tikkuviinaa(pontikkaa) kunnes kolikko tulee taas näkyviin. Drinkki kaadetaan ääntä kohti pohjanmaan kautta ja kolikolla heitetään vaikkapa saunan vedenhakuvuoro.
HYH, ku ol hyvvee..
Last pitch for the season, I promise
2 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Hyviä neuvoja laitoit. Hyvä että rommikin käy se on enempi mun makkuu (bacardi).
Ois kyllä hauska niit selitykiä kuulla mitä on vaimoille kerrottu kun pullo on tyhyjä :OD
Pojat voi hyvin.
Kovasti ovat pyöristyneet ja ei oo tarvinnu lisäruokaa antaa pullosta sen enempää.
Yritän laittaa huomenna blogiin kuvia illemmalla.
Kyllähän me niitä ruuaksi asti laitettaan.
Meillä oli kesällä kaksi syöttöporsasta ja tuli muuten hyvää kinkkua tänä vuonna syötyä.
Niin mä sitä aikoinaan mietin, kun itellekkin on niin käyny lapsena et lemmikki on kuollu ja oli kova pala sillon.
Tulin siihen tulokseen et kerron hetikun eläin saapuu tai syntyy meille mitkä niistä jää eloon ja mitkä menee teuraaksi.
Ovat välillä surullisina kahtoneet mut sitähän se maatilan elämä on.
Meijän poika 4 vuotias on kova pussittaan lihanpaloja ja kyssyy aina et kenen pässin tai possun palanen tämä on. Meillä ne tietää mitä syövät....
Oon yrittäny selittää että eläin ei tiedä kuolevansa, varsinkaan kotiteurastajan käydessä kun ei tarvi kuletella. Yritetään tehdä niille mukava ja stressitön elämä.
Se on se mitä me voidaan niille tarjota :O)
Voit uskoa etä siitä on pitäny keskustela lasten kanssa.
Joo. Tuo homma on varmasti tärkeää lasten kanssa. Ite oon joskus miettiny, jos ois oma possu ja se pitäis panna lihoiksi.Eipä siin, mettällä oon käyny ja elukoita teurastanut, mut kuiteskin..
Niin itse sitä on oppinu ajatteleen sillai et se kuuluu asiaan, vaikka ei se teurastus päivä oo mikään mukavin päivä ollenkaan.
Varsinkaan jos on pitkä tausta eläimen kanssa.
Possu on kyllä mainio elätti kannataa hankkia kaksi vaikka jonkun kanssa yhdessä. Seuraa tarvii ja syö paremmin. Yksinäinen tahtoo huutaa koko ajan ihmisen perään ja jättää ruokaa syömättä. Se ääni kun se seuraa huutaa on pitemmän päälle aika rasittavaa.
Kivennäisiä kannattaa sitte syöttää niin tullee terve elukka jos tähteillä ja perunalla syötätte.Niin ja se syö loppu ajasta uskomattomia määriä :O)
Kotiteurastaja on kätevä kun tekee työt ja tuo kylmäauton pihaan ja palottellee ja kaikki, eikä oo työhön nähen kovin kallista ainakkaan täällä ja possu ei huomaa mittään kun laittaa ruoan etteen ja ammattilainen on nopea yms.
Ei tarvi lastata elävänä autoon...
Se hyvä puoli tuossa on et ruoka on varmasti "onnellisesti kasvanu" ja tietää et on puhasta ruokaa kun on ite syöttäny ja hoitanu.
Meidän possut oli luomua.
Lähetä kommentti