Purkkeja

Erilaisia purkkeja vuosien varrelta.Etualalla tulitikkurasia valkaistua hirven sääriluuta, kaiverruksena tyylitelty nuotio. Takana purkkeja lehmänsarvesta.

Kinnasneulat

Emäntä kun harrastaa myös käsitöitä, halusi hän katajaisia kinnasneuloja.

Kinnasneulatekniikoista on lisää tietoa täällä.

kalafiilis

Jaa-a. Taimenta ovat saaneet Skatalta ja tänään olisi ollut hieno keli käydä taas kokeilemassa, vaan käytiin kirjamessuilla. Ehdin sentään muutaman uistimen käydä ostamassa. Huomenna olisi aikomus lähteä tanea yrittämään, huonompaa keliä vaan on luvassa, mutta se on vain asenteesta kiinni. Vuosia ja taas vuosia sitä on haaveillut lohikalojen pyynnistä, tosin on noita tammukkapuroja sekä istarilampia tullut koluttua. Meren ääreen muutettuamme kalastuskipinä on syttynyt uudella tavalla tuon jalon kalan tultua lähemmäksi, lisäksi motivaatiopotkun antoi aikaisemmin mainitsemani Erä- lehden juttu. Ja johtuu ilmaston lämpeneminen sitten ihmisistä tahi jostain muusta, niin tulevana talvena pilkille olisi mukava pitkästä aikaa päästä..
Puhdetyörintamalla aloittelin kuksaa visakoivusta ja sahailin katajaa..

Emännänveitsi

Eräopaskurssilla taoin pienen emännänveitsen, josta tuli sitten valkosipuliveitsi. Terää suojaamaan taittelin yksinkertaisen tuohitupen. Emännänveitsihän on kokonaan metallia, koska puukahvainen olisi palanut unohtuessaan pirtin puuhellalle.

Tuohipurkki

Viime vuonna tein vaimolle joululahjaksi tuohipurkin, jossa voi pitää vaikka tulitikkuja.

Kukat

Välityönä voi tehdä tikuista kukkasia, sillä niille riittää aina ottajia.

Kalabongaus

Lueskelin tuossa Erä- lehteä 6/08 jossa oli kiinnostava artikkeli. Montako kalalajia onnistuu pyydystämään Suomen vesiltä vapavälinein kalenterivuoden aikana? Toimittaja saalisti 24 lajia ja kysyy kuka panee paremmaksiHelsingissä kisattava Kalamaraton toimi innoittajana. Itselläni heräsi uudenlainen mielenkiinto kalastukseen, onhan se viime vuosina ollut melko satunnaista. Kausi alkaa siis 1.1.09.Täten haastan kaikki vavanheiluttajat leikkimieliseen kisaan, jossa ei tärkeintä ole paino vaan lajien lukumäärä. Varmasti lapsillekin olisi mielenkiintoista onkia ja katsoa kirjasta mikä eväkäs koukussa mahtaa olla. Päivitellään saaliita, pyyntitapoja, paikkoja ym. Kireitä siimoja!

Haukileikkuulauta

Sain leveän laudan ja sehän piti heti hyödyntää. Olin jo pitkään suunnitellut kalanmallista leikkuulautaa, mutta sopivan laudan puutteessa sen tekeminen oli jäänyt. Piirsin paperille kalan, sahasins en irti ja kaiversin taltalla kidukset ja evät. Tässä lauta on vielä vaiheessa.

Sarven ongelmat

Kuvassa kivikautisen vasarakirveen mukaan tehty koru. Tässä korussa tulee hyvin sarven ongelma esiin, eli jos sarvi on keskeltä höttöä, niin ei siitä saa kaunista korua millään, sillä keskustan höttöisyys pilaa lopputuloksen. Höttöä ei saa edes kunnolla hiottua sileäksi vaan se jää karkeaksi. Nyt harmittaa, kun täältä päin ei löydä porojen tiputtamia sarvia, vaan joutuu olemaan jonkun muun toimittaman materiaalin varassa.

Kuksa

Sedälle tein 70-vuotislahjaksi kuksan. Ensiksi pahka likosi suolavedessä viikon verran, jonka jälkeen työstin sen repimällä puun syy kerrallaan. Lopussa saa olla varovainen, ettei revi pahkaa puhki. Viimeistely tehdään hiomalla eri karkeuksin.
Kahvaan kaiversin kiehistä esittävän kuvion. Lopuksi valmis kuksa öljytään.

Pullonavaaja

Katajasta tehty pullonavaaja. Kataja on materiaalina mielenkiintoinen ja yllätyksellinen, koskaan ei oksaa kuoriessa tiedä, minkä värinen puu paljastuu.

Voiveitsiä

Katajaisia voiveitsiä sivutuotteena.

Paperiveitsi

Visakoivusta tehty paperiveitsi. Koristeena Riekko. Puun kuviot saavat linnun eripuolet näyttämään mukavan erilaisilta.

Olin tuossa viikko takaperin taas kerran omilla teilläni, tällä kertaa Sipoonkorvessa. Siviilityöni takia joudun heräämään aikaisin, joten lähdin liikenteeseen heti aamupäivästä(klo 7). Metsään lähden aina kaikki aistit avoinna. Mielessä olivat uudet kiipeilykohteet ja suppilovahverot, joita löytyikin muovipussillinen. Mukana on tietysti aina kartan lisäksi kahvia, eväät ja tarpeeksi aikaa.. Aika? Mitä se merkitsee? Työt, lapset, koti..Pitää muistaa myös se oma aika ja omat mielenkiinnonkohteet. Mukava seisahtua katsomaan erikoisen hienoa katajaa tai istahtaa kivelle; millaista se elämä on muinoin tällä seudulla ollut. Siinä istuessa tulee nähtyä hanhien syysmuuttoa, haisteltua hirvensontaa..Hetkinen, tuollahan on pahka, vaan antaa olla.. Vaikka itse teenkin puusta kaikennäköistä, voin kyllä jättää sen kasvamaan. Tuolta reissulta jäi lisämuistoksi parit rakkulat ihan omaa tyhmyyttäni.
Rannikolla kun asun, haaveena olisi saada aito meritaimen näin vesien kylmetessä ja taimenen lähennellessä rantakiviä.

Kalapurkki

Tässä uusin sarvipurkki vaikka suolalle tai hammastikuille. Tekemäni purkit on ensin liotettu ja puhditettu sisältä sekä raaputettu ulkopinnan pahimma rosot puukolla. Lopullinen pinta saadaan aikaan hiomalla, vaihtamalla aina hienompaan ja hienompaan paperiin. Puuosiin olen käyttänyt yleensä koivua tai visakoivua, kannessa on pala korkkia, mikä istuu tiiviisti sarven sisään. Valmis purkki on öljytty. Kala-aihetta käytän töissäni paljon ja se tulee tietysti rakkaasta harrastuksesta.

Hauki ei monen mielestä ole kummoinen kala ruoanlaitossa, vaan keskitytään niiden kymppien jahtiin.. Kilon, kahden luupäästä saa kyllä maittavaa apetta, tässä yksi resepti:

Voitele vuoka ja laita siihen voidellut ruisleivän palat. Paloittele haukifileet, pekoni, kurkku ja aurajuusto sekä siivuta tomaatti ja purjo. Levitä kalaa, käristettyä pekonia ja kurkkua leipien päälle kerroksittain, viimeiseksi tomaattisiivut, juustomurut ja purjorenkaat jotka estävät folion tarttumisen. Lopuksi päälle voi kaataa pullollise olutta. Vuoka peitetään lopuksi foliolla. Appeen alkuperäinen nimi on Tosimiehen kiuashauki, joka nimensä mukaisesti kypsyy kiukaan päällä niin kauan kunnes koko suku on kylpenyt. kotioloissa 200c uunissa 2-3 tuntia. Awot!

Kalapiikki

Piikki Ilkka Seikun takoma, kahva Visakoivua

Välityö

Kesällä grillin lämpenemistä odotellessa tuli vuoltua iltapäiväkahville uusi veitsi.

Puikkari

Vaimo halusi mökille koristeeksi puisen puikkarin ja äkkiähän sellainen tuli vuolaistua. Puun oma sävy ei jostain naisellisesta oikusta nyt sitten ollutkaan se oikea, vaan sitä oiti koettaa "vanhentaa" likaamalla.


Kaikkea ei aina voi ymmärtää, mutta tarvitseeko edes?