Olin tuossa viikko takaperin taas kerran omilla teilläni, tällä kertaa Sipoonkorvessa. Siviilityöni takia joudun heräämään aikaisin, joten lähdin liikenteeseen heti aamupäivästä(klo 7). Metsään lähden aina kaikki aistit avoinna. Mielessä olivat uudet kiipeilykohteet ja suppilovahverot, joita löytyikin muovipussillinen. Mukana on tietysti aina kartan lisäksi kahvia, eväät ja tarpeeksi aikaa.. Aika? Mitä se merkitsee? Työt, lapset, koti..Pitää muistaa myös se oma aika ja omat mielenkiinnonkohteet. Mukava seisahtua katsomaan erikoisen hienoa katajaa tai istahtaa kivelle; millaista se elämä on muinoin tällä seudulla ollut. Siinä istuessa tulee nähtyä hanhien syysmuuttoa, haisteltua hirvensontaa..Hetkinen, tuollahan on pahka, vaan antaa olla.. Vaikka itse teenkin puusta kaikennäköistä, voin kyllä jättää sen kasvamaan. Tuolta reissulta jäi lisämuistoksi parit rakkulat ihan omaa tyhmyyttäni.
Rannikolla kun asun, haaveena olisi saada aito meritaimen näin vesien kylmetessä ja taimenen lähennellessä rantakiviä.